Rekrytointi ja koulutus

Tämän päivän työelämä vaatii uudenlaista koulutusajattelua

Kuva: LUT Hitsaustekniikka

Suomessa on korkea tekniikan osaamisen taso. Tämä pätee erityisesti korkeakoulutettuun henkilökuntaan. Ongelmana on osaavien metalliyritysten lattiatason ammattilaisten löytäminen esimerkiksi hitsaustyöhön tai työstökoneiden käyttäjiksi. Metalliala ei houkuta nuoria eikä naisia. Ratkaisuja tarvitaan.

”Ei riitä, että meillä on ainoastaan korkeakoulutettuja osaajia, vaan osaajia tarvitaan lisää joka tasolle. Monessa yrityksessä käytetään paljon ulkomaisia hitsareita, koska kotimaisia ei ole tarjolla. Tälle pitäisi tehdä jotakin ylemmällä tasollakin, jotta ala houkuttaisi enemmän ihmisiä”, LUT-yliopiston Hitsaustekniikan laboratorion johtaja Tuomas Skriko sanoo.

Yhteistyöverkoston kautta osaamista pk-yrityksille

Suomalainen metalliteollisuus ja sen menestyminen perustuu pitkälti vientiin ja alihankintaketjuihin, mikä tuottaa pk-yrityksille suuria haasteita kehityksessä mukana pysymisessä. Kaikilla alihankintaketjun toimijoilla pitää olla aloitekykyä ja toimintakykyä ongelmien ratkaisemiseen. Metallialan pienemmät alihankintayritykset voivat kouluttautua ja hankkia osaamista yhteistyöverkostonsa kautta.

”Kun pk-yritys lähtee tai pääsee mukaan isomman yrityksen muodostamaan verkostoon, heille valuu sitä kautta laatuvaatimuksia työn laadulle ylhäältä päin. Hankkeen osaaminen ja vaatimukset tulevat osittain päähankkijan kautta. Se tietyllä tavalla pakottaa pk-yritykset pysymään mukana kilpailussa”, LUT-yliopiston Hitsaustekniikan laboratorion täydennyskoulutuksesta vastaava Antti Martikainen sanoo.

”Digitaalisuus ja etäoppiminen ovat tehneet läpilyönnin korona-aikana.

Parempaa kommunikaatiota ketjun sisällä

Alihankintaketjuissa on tyypillistä, että ketjuun kuuluva pienempi konepaja saa päähankkijalta piirustukset, joiden mukaan työstettävä kappale pitäisi tehdä. Skrikon mukaan monesti syntyy ongelmia ohjeiden tulkinnoista ja siitä, pitääkö työ tehdä tarkalleen piirustusten mukaan.

”Ketjukommunikaation ja verkoston kommunikaation pitää olla kunnossa. Kokonaishankintaketjun hallinta ja toimivuus on vaativa tehtävä, aivan erityisenä haasteena on ketjun sisäinen kommunikaatio. Varsinkin suunnittelun ja valmistuksen yhteistyö voi olla haastavaa, koska suunnittelu tapahtuu yleensä suunnittelutoimistossa ja valmistus konepajoissa. Tarvitaan tarkoituksenmukainen yhteys suunnittelijan ja toteuttajan välillä. Pienistäkin asioista voi tulla isoja, jos tieto ei kulje ketjussa. Vuorovaikutusta tehostamalla asiat selviäisivät riittävän ajoissa, eikä niitä tarvitsisi jälkeen päin alkaa korjaamaan”, Skriko sanoo.

Vuorovaikutuskykyjä voitaisiin kehittää koko valmistusketjua yhdessä kouluttamalla, vuorovaikutteisesti.

”Yksi vaihtoehto on, että rakennetaan isompi projektikokonaisuus, mihin haetaan rahoitusta esimerkiksi Business Finlandilta, kuten LUT on tehnyt. Projektiin rakennetaan eri firmoista sopiva ekosysteemi. Kaikkien ei tarvitse olla konepajoja, vaan mukana voi olla esimerkiksi suunnittelutoimistoja ja muita tuotantoketjun yrityksiä. Projekti toteutetaan tämän konsortion sisällä. Kaikki syntyvä tieto ja osaaminen on koko ryhmän käytössä ja hyödynnettävissä”, Skriko sanoo.

Hitsaustekniikan laboratorio järjestää täydennyskoulutuskursseja sekä suoraan myöskin yrityksille räätälöityjä koulutuksia. Näiden laajuus ja sisältö räätälöidään aina tarpeen mukaan, jos yritys haluaa saada esimerkiksi oppia tietyn materiaalin hitsaukseen liittyvistä asioista. Osallistujat näissä voivat olla aina käytännön hitsareista ylemmän tason henkilöihin.

”Iso osa kurssiemme osallistujista on isommista yrityksistä, mutta enenevässä määrin on myös pienempien firmojen henkilökuntaa mukana. Sama pätee räätälöityihin yrityskoulutuksiimme. Haluamme jalkauttaa saamiamme tuloksia ja osaamista käytäntöön suomalaisiin yrityksiin”, Martikainen sanoo.

Digitaalisuus lisääntyy – käytännön harjoitteluakin tarvitaan

Digitaalisuus ja etäoppiminen ovat tehneet läpilyönnin koronaaikana ja tulleet jäädäkseen opetukseen. Etäoppimisen työkaluja kehitetään koko ajan ja niitä opetellaan hyödyntämään täysimääräisesti. Uusilla etäopetukseen soveltuvilla digisovelluksilla selvitäänkin jo melko pitkälle koulutuksessa.

Lähiopetuksen järjestäminen on kuitenkin tullut haasteeksi korona-aikana, sillä ihan kaikkea koulutusta ei pystytä toteuttamaan pelkillä digitaalisilla välineillä.

”Laitteiden oikea elävän elämän käyttäminen on tärkeätä metallialalla. Uskon, että perinteistä käytännön harjoittelua tarvitaan edelleen jatkossakin etäopetuksen lisäksi. Käytännön lähiopetuksessa syntyy paljon myös erilaisia epävirallisia kohtaamisia, joilla voi olla suuri merkitys tulevan yritysyhteistyön luomisessa. Normaaliaikoina kursseillamme muodostuu tavallaan vähän automaattisestikin verkosto osallistujien välille”, Martikainen sanoo.

”Vaikka digitaalisuus on tullut vahvasti mukaan myös hitsausalalle, pitää tästä huolimatta hitsausprosesseihin ja materiaaleihin liittyvä perusosaaminen olla aina taustalla kunnossa nykyaikanakin. Tälle pohjalle pystytään sitten rakentamaan ja kehittämään toimintaa digitaalisuuden ja esimerkiksi tekoälyn avulla vastaamaan tämän päivän haasteisiin”, Martikainen korostaa.

Naiset mukaan koulutukseen

Naisten saaminen metallialalle olisi merkittävä suomalainen resurssi, joka jää nykyisin paljolti käyttämättä.

”Naisten osuutta metalliteollisuudessa pitäisi saada kasvatettua, koska naiset monesti ajattelevat asioita eri tavalla kuin miehet. Se toisi raikasta uutta ajatusta metallialan yrityksiin. Ongelmana ovat vanhakantaiset mielikuvat alan likaisista ja raskaista töistä, jotka eivät monessakaan tapauksessa vastaa tämän päivän todellisuutta. Laadukkaassa konepajassa voi olla yllättävän siistiä ja näin pitää ollakin, jos aiotaan tuottaa korkeaa laatua. Nykyisin ei hitsarin välttämättä tarvitse edes olla fyysisesti hitsaamassa, vaan kone tekee hitsaustyön”, Skriko sanoo.

Skriko nostaa esimerkiksi Tytöt ja teknologia -kampanjan, jossa kerrotaan nuorille naisille teknologia-alasta. Tällaisilla keinoilla voitaisiin muuttaa vallitsevia vanhakantaisia mielikuvia.

Seniorityöntekijöille armollinen työnkuva

Toimialasta riippumatta digiosaaminen ja nopeuden kiihtyminen korostuu kaikkialla. Tarjolla on koko ajan uusia ratkaisuja ja sovelluksia, jotka pitää hallita pärjätäkseen kilpailussa.

”Nykytyöelämässä it-osaamisen vaatimukset ja uusien sovellusten opetteleminen voivat olla varsinkin senioreille vaikea ja kuormittava asia. Seniorityöntekijöiden jaksaminen tässä kiihtyneessä vauhdissa on uhattuna. Tämä pitää ottaa johtamisessa huomioon. Seniorityöntekijää ei voi väkisin pakottaa jaksamaan uuden oppimista, jos hänen resurssinsa eivät enää riitä samaan kuin 35-vuotiailla”, pitkään Kaakkois- Suomen ammattikorkeakoulun Pienyrityskeskuksen johtamis- ja esimiesvalmennuksia kehittänyt ja vetänyt Eila Avelin painottaa.

Avelinin mukaan työelämässä tarvitaan vähän armollisuutta ja seniorityöntekijän kuuntelemista. Tarvitaan luottamusta johdon ja työntekijän välillä, jotta työntekijä uskaltaa ottaa esiin uhkaavan uupumuksensa.

”Tehtävänkuvia voidaan muokata uusiksi ja vapauttaa seniorityöntekijä esimerkiksi jostakin digisovelluksen opettelemisesta. Hänellä voi olla jotakin muuta kokemuksen tuomaa taitoa, jota nuoremmilla ei vielä ole. Sovitellulla yhteispelillä voitaisiin seniori ja hänen osaamisensa pitää vielä yrityksen resurssina, kun haettaisiin yhdessä eri ihmisten erilaisia vahvuuksia ja hyödynnettäisiin niitä. Voi olla, että aika pienikin työnkuvan muuttaminen vapauttaa ihmisen energian”, Avelin sanoo.

Teksti: Jari Peltoranta

Seuraa prometalli

prometalli uutiskirje